“On ihanaa päästä 'höpsöttelemään' ihmisten kanssa roolissa” - Musikaaliproduktio tuo yhteen joukon taitavia esiintyjiä

Teksti: Nea Kataja 

Lukiossamme nähdään taas keväällä 2026 jo perinteeksi muodostunut musikaaliproduktio, Mari Kahrin ohjaama Onnellista Sattumaa. Mukana on yhteensä yli 70 opiskelijaa niin lavastajina, teknikkoina, valokuvaajina, graafisina suunnittelijoina, puvustajina, avustajina, näyttelijöinä, laulajina kuin soittajinakin. Lavalle joko näyttelijöinä tai ensemblen jäseninä, kuten minä itse, heistä nousee lähemmäs neljäkymmentä. 

    

kuvat: Lotta Marttila 

Näyttelijöiden ja ensemblen casting tapahtui jo viime vuoden marraskuun alussa. Ensimmäisissä tapaamisissa tutustuttiin ja tehtiin monenlaisia ilmaisullisia harjoitteita yhdessä. Kunnolla musikaalia on kuitenkin alettu työstämään vasta tämän vuoden alusta lähtien. Mutta miksi lähteä tällaiseen produktioon mukaan? Haastatellessani näyttelijöitä ja ensemblen jäseniä pari ihmistä mainitsee lukiomme viimeisimmän musikaalin Me ei kuolla koskaan, joka esitettiin keväällä 2023. Näyttelijöistä Elmeri Espo kertoo löytäneensä teatterista sellaisen jutun, jota tykkää tehdä yli kaiken, mahdollisesti jopa ammatikseen. Veera Markkanen taas kertoo olleensa kiinnostunut teatterista jo pienestä pitäen, mutta lähteneensä vasta nyt kavereidensa innostamana mukaan.  

  

kuvat: Lotta Marttila 

Monelle tämä on mahdollisuus, jollaista ei ehkä olisi koulun ulkopuolella. Näyttelijä Wilma Juvankoski lähti produktioon näyttääkseen ennen kaikkea itselleen, että pystyy siihen. Sanni Rämä, jota haastattelen yhdessä Juvankosken kanssa, peilaa tätä ajatusta ja sanoo haluavansa kokeilla, mihin hänestä riittää. Veronika Laihinen taas haki alun perin näyttelijäksi, mutta ei päässyt, jolloin koreografi Annukka Waara pyysi häntä mukaan ensembleen. 

  

kuvat: Lotta Marttila 

Harjoitukset ja lähestyvät näytökset ovat varmasti herättäneet lukuisia tunteita. Haastattelut on tehty helmi-maaliskuussa, jolloin valmistelut olivat jo kovassa vauhdissa. Kaikki ovat kysyttäessä yhtä mieltä siitä, että porukka on mahtava ja harjoitukset hauskoja. Näyttelijöistä Väinö Rekki kertoo, että on ihanaa päästä “höpsöttelemään” ihmisten kanssa roolissa. Laihinen taas kehuu ensemblen tansseja ihaniksi. Myös hyvää ryhmähenkeä korostetaan vastauksissa. Juvankoski ja Rämä tuovat esiin sen, että harjoitukset toisaalta vievät myös paljon voimavaroja, aikaa ja keskittymistä, ja niiden jälkeen tarvitsee omaa aikaa, vaikka ne ovatkin muuten erittäin kivoja.  

  

kuvat: Lotta Marttila 

Harjoituksia tosiaan on runsaasti, näytösviikkoa edeltävillä viikoilla jopa 15–16. Silloin koulunkäynti jää helposti vähemmälle ja poissaoloja tipahtelee tunneilta. Millaisia ajatuksia tämä mahtaa synnyttää, herättääkö se stressiä?  Monet haastateltavista ovat abeja, ja he kertovat melko yksimielisesti, että kirjoitusten ohella on helppoa osallistua musikaaliin. Myös nuoremmat ovat ainakin haastatteluvaiheessa vielä sitä mieltä, ettei musikaali tule tuottamaan suurempia ongelmia opiskeluun. Ensemblestä Pamela Puhakka toteaa, että lähempänä musikaalia niitä tosin saattaa ilmetä. Rämäkin kertoo, että harjoitusten lisääntyessä se tulee olemaan pois koulutyöstä, silloin pitää itse tsempata. Juvankoski painottaa, että asioita pitää käydä itsenäisesti läpi poissaolojen tullessa. Se siis vaatii omaa ponnistelua. Toisaalta monelle vaihtelu on varmasti myös hyvä asia koulutyön keskellä. 

  

kuvat: Lotta Marttila 

Minua kiinnostaa se, millaisia tapoja ihmisillä on esiintymiseen liittyen. Rekki sanoo tekevänsä roolihahmolleen Spotify-soittolistan, jossa on hänen kaltaistaan ja hänen tilanteeseensa sopivaa musiikkia.  Näyttelijöistä Ronja Kuosmanen tuo esiin perinteiset teatteriin liittyvät tavat. Espo sanoo, että hänen kokemuksessaan esiintymistä ennen on pidetty yhteinen jumppa, ja hän toivoo sen tapahtuvan nytkin. Hänen mukaansa se herättää kehon. Hän myös omien sanojensa mukaan kävelee ympyrää lievittääkseen esiintymisstressiä. Laihinen tykkää ottaa hetken, jolloin on vain yksin nurkassa. Puhakka taas sanoo keskittyvänsä hengitykseensä ja kertovansa itselleen, että hyvin se menee. Juvankoski ja Rämä sanovat saaneensa paljon tapoja käsitellä stressiä ja jännitystä muodostelmaluisteluharrastuksen kautta. Siihen kuuluu Juvankosken mukaan esim. mielikuvaharjoittelut. Ne tulevat toimimaan myös nyt. 

  

kuvat: Lotta Marttila 

Entä miten esiintyminen itsessään koetaan? Rekille se on “elämän suola”, silloin tuntee elävänsä kunnolla. Espo rakastaa fiilistä, kun on lavalla. Se toki jännittää, mutta jos ei jännittäisi, ei se hänen mukaansa menisi hyvinkään. Kuosmasen mielestä esiintyminen on todella hauskaa ja nautinnollista. Produktiossa on mukana paljon esiintymisen konkareita niin teatterista kuin muistakin esittävistä taiteista. Laihiselle esiintyminen on “ihan perus juttu” teatterikokemuksensa ansiosta. Myöskään Markkaselle esiintyminen itsessään ei ole uutta, näyttely ehkä vähän jännittävää. Rämälle esiintyminen on todella luontaista, hän on silloin elementissään. Juvankoskelle se on luontevaa, mutta tuo mukanaan myös jännitystä. Puhakka kertoo esiintymisen jännittäneen häntä muutama vuosi sitten, mutta se on helpottanut tottuessa siihen. Kaikkia esiintyjistä luultavasti jännittää jonkin verran, mutta emmeköhän selviä. 

  

kuvat: Lotta Marttila 

Entä mitä odotetaan eniten produktiolta? Kaikki nostavat yksimielisesti esiin itse esitykset ja ensi-illan, odotettavasti, niitähän varten olemme kaikki nämä tunnit harjoitelleet. Mutta mitä muuta? Laihinen sanoo odottavansa lauantaina viimeisen esityksen jälkeen pidettävää karonkkaa, vaikka se saakin luultavasti tunteelliseksi. Espoa kiinnostaa puvustus. Kuosmanen odottaa produktiosta muodostuvaa kokemusta ja hauskanpitoa. Juvankoski ja Rämä odottavat uusia kaverisuhteita, jotka säilyisivät myös produktion jälkeen. Juvankoski mainitsee myös itsensä toteuttamisen esiintymisen ja kohtausten kautta. Odotuksia ja toiveita on siis paljon.