Bussi, joka teki oharit ja muita ikimuistoisia kokemuksia – seikkailumme Genevessä

 

Teksti ja kuvat: Ellinoora Hartikainen, Noora Tirkkonen ja Saara Virtanen 

Vuoden 2025 syyskuussa, joukko lukion fysiikan opiskelijoita saivat mahdollisuuden matkustaa CERNiin, tieteen sydämeen Sveitsiin. Matkasuunnitelmiin sisältyi myös tutustuminen YK:n Euroopan päämajaan ja retki Mont Blancille, Euroopan korkeimmalle vuorelle. Teknologia, maailmankaikkeuden hiukkaset, huikeat maisemat ja kavereiden keskinen yhteinen seikkailu oli huikeaa kokea. Tämä opintomatka järjestettiin yhdessä Kauniaisten lukion kanssa, ja saimme rahoitusta Kymi 100-säätiöltä matkan toteutusta varten.  

   

Ke 3.9.2025 

Ensimmäinen matkapäivä. Lento Geneveen lähti Helsinki-Vantaalta varhain keskiviikkoaamuna ja opintomatkailijoiden aamuherätys aivan liian aikaisin. Mutta, varhainen lintu ehtii kohteisiin jo matkustuspäivänä.  Reissutäpinät piristivät nuutunutta olotilaa, eikä väsymys haitannut kokemuksien haalimista.  

Matkan ensimmäinen kohde oli History of Science Museum, jossa pääsimme tutustumaan tärkeimpiin keksintöihin tieteen historiassa. Päivän toisena pääkohteena oli tutustuminen YK:n Euroopan päämajaan, jossa pääsimme näkemään komean arkkitehtuurin lisäksi ihan oikeaa päätöksentekoa paikan päällä.  

Suomalaiselle matkaajalle iski pienoinen sokki, kun vihdoin pääsimme iltapalalle ravintolaan; Hintatason muutos iski vasten kasvoja, kun katselimme tarjoilijan pöytään laskemaa kuittia. Pelkästään juomaveden hinnaksi jäi 18 euroa. 

 

Elektronimikroskooppi 

  

  

YK:n Geneven päämaja 

 

To 4.9 

Toinen matkapäivä. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli retki Ranskan puolelle Chamonixin kylään. Kävikin niin, että bussimme teki meille oharit. Hetken odottelun ja bussiyhtiölle epätoivoisen soittelun jälkeen selkeni, että bussi oli unohtanut meidät. 

Suunnitelmat vaihtuivat lennosta ja vierailimme yhdessä Geneven vanhimmista rakennuksista, Maison Tavelissa, ja Pyhän Pietarin katedraalissa sekä reformaatiomuurilla. Katedraali oli vaikuttava ja tornit korkeat. Vaikka Yhteislyseon portaat ovatkin nälkävuoden pituiset, eivät ne olleet mitään verrattuna kirkon portaisiin. Näköala katedraalin torneista oli silti ihan eri sfäärissä houkuttelevampi kuin Lyskan yläkerrasta. 

Loppuillan saimme kukin viettää tyylimme mukaisesti. Saimme illalla kuulla, että vuoristoretki oli siirtynyt seuraavaan aamuun. 

 

 

 

Pyhän Pietarin katedraali.

 

Torneista aukeava näkymä oli mukavampaa katseltavaa kuin koulun pihan rakennustyömaa.  

  

Maison Tavelissa oli giljotiini, joka herätti opiskelijoissa huomattavaa mielenkiintoa. Sveitsiläiset olivat ilmeisesti hakeneet inspiraatiota eduskunnan töhrityistä tolpista, sillä reformaatiomuuri oli kokenut hyvin samanlaisen kohtalon. 

 

 

  Pe 5.9 

Aamulla bussi koki soveliaaksi saapua paikalle ja pääsimme Ranskan puolelle Chamonixin vuoristokylään ja Mont Blancille. Nousimme gondolihissillä Aiguille du Midin päätä huimaaviin korkeuksiin, melkein neljään kilometriin (3842 m), jossa katselimme maisemia ja kuljimme jäisiä rappuja kielet keskellä suita. 

Tämän jälkeen suuntasimme Train du Montenvers –junalla Mer de Glace –jääluolaan, jossa ilmastonmuutoksen konkreettiset vaikutukset näkyivät todella hyvin - jääluola oli vetäytynyt muutamassa kymmenessä vuodessa satoja metrejä. 

Ranska toi kauniiden maisemien lisäksi iloa toimivalla nettiyhteydellään, jonka ulottumattomissa olimme olleet hurjat kaksi päivää. Lisäksi monet näkivät tietullin ensimmäistä kertaa. Koska kahden viime päivän suunnitelmat vaihtoivat paikkaa, emme päässeet vielä perjantaina katselemaan Cernin näyttelyä.

Gondolimatka kesti vain viitisen minuuttia, mutta maisemat olivat komeat. 

 

 

  

 
 

Aiguille du Midin näkymät olivat päätä huimaavat. Huimauksen syynä saattoi olla myös hapen puute. 

 

  

Train du Montenvers –juna ja Mer de Glace

 

La 6.9 

Koko matkamme pääkohde, Euroopan hiukkafysiikan tutkimuskeskus, CERN (Conseil Européen pour la Recherche Nucléaire). Vihdoin.  

Pääsimme Cernissä hyvin lähelle fysiikantutkimuksen ydintä, kokeillen ja toimien. Muun muassa saimme tehdä sumukammiokokeen, jolla havainnoidaan alfa- ja beetasäteilyä, vierailimme CERNin näyttelyissä, ja saimme kuulla luennon CERNin keskeisistä tutkimusaiheista.  

CERN oli mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus, joka olisi voinut kestää pidempäänkin. Pieni pettymys pääsi kuitenkin syntymään, sillä emme päässeet vierailemaan itse hiukkaskiihdyttimen, kuuluisan Atlaksen luona. Pääsimme onneksi seuraavaksi parhaaseen kohteeseen: hiukkaskiihdytin koe Alicen luo. Meillä luonnollisesti oli käsitys, että lauma lukiolaisia päästetään kosketusetäisyydelle yhdestä maailman kalleimmista rakennelmista. Hiukkaskiihdytin oli tuohon aikaan käytössä, joten sinne ei päässyt kukaan muukaan, sillä kiihdyttimessä olevalle säteilylle altistuminen koituisi kohtaloksi sekunneissa. Pääsimme kuitenkin näkemään muutaman metrin pätkän kiihdytintä maan pinnalla. 

 

Eihän se ole matka eikä mikään ilman minkäänlaista sählinkiä tai suunnitelman muutoksia. Kaikesta selviää puhumalla, tai viittomalla. Tämä opintomatka oli mukava ja opettavainen. Hostellissamme oli hyvä aamupala, erityismaininnan saa pain au chocolat, ja elämykselliset, hieman homeiset suihkutilat. Geneven julkinen liikenne oli meille ilmainen ja helppokäyttöinen.  

Sunnuntaina olimme puoli kahdelta aamulla Kouvolassa, ja kaikki siirtyivät bussilta omille kyydeilleen varsin nopeasti, sillä nuorten nukkumaanmenoaika oli ehtinyt mennä ohi jo muutamaa tuntia aikaisemmin.  

 

Muutuimme CERNissä hetkellisesti Kauniaisten lukion opiskelijoiksi. Sumukammio 

  

Hiukkaskiihdyttimen sisäänkäynti, joka varoitti säteilyvaarasta. 

 

Antimateriasäiliö CERNin näyttelytilassa.