Lämpimiä skotlantilaisia kohtaamisia koleassa säässä

Teksti: Mikael Liimatainen

Olen päätynyt taas vaihteeksi päivälliselle italialaiseen ravintolaan, jonka nimisiä ravintoloita on maailmassa lukemattomasti muitakin. Bella Italia. Syötyäni katselen vanhankaupungin Royal Mile -katua: ihmisiä vaeltelee päivästä toiseen katedraalin, Isolle-Britannialle tyypillisten punaisten puhelinkoppien ja lukuisten myymälöiden ohi. Ikkunasta huokuu hieman koleaa Edinburghin ilmaa sisään.

– Hi, sorry, could we have the bill, please? kysyy eräs ystäväni tarjoilijalta varmisteltuaan hetken ennen kysymistä oikeaa virkerakennetta englanniksi.

– Ette, vastaa Jamie, meitä palvellut tarjoilija, jatkaen ystävällistä sarkastista piikittelyänsä samaista ystävääni kohtaan. Hänen katseensa pysähtyy haudanvakavan näköisenä hetkeksi, kunnes hän päästää eloisan naurahduksen, ja lasku lopulta tulee pöytäämme.

Jamien energinen ja ystävällismielinen heittäytyminen asiakaspalvelutilanteeseen tuntui tyypilliseltä Skotlannissa muutaman päivän jälkeen: tulimme ystävällisesti ja henkilökohtaisesti palvelluiksi, eikä ainakaan ulospäin kenestäkään paistanut tylsistyminen työhönsä. Näinhän kaikkialla maailmassa ei ole.

– Asiakaspalvelun taso yllätti positiivisesti. Ihmisistä välittyi oikeasti aidontuntuinen halu olla mukava, matkalla ollut 21E:n opiskelija Tiia Hartikainen kommentoi kokemuksiaan Edinburghin asiakaspalvelusta.

Hartikaisen kuvaama tunne tuli esiin myös melko persoonattomalla ostoskadulla. Princes Streetillä ei olisi osannut sanoa, missä päin maailmaa ollaan, ilman kadun toisella puolella häämöttävää Edinburghin linnaa. Antauduin nimittäin kolme kertaa ostoskadulla sijaitsevan kirjakaupan houkutuksille, ja kirjapinojeni kanssa päädyin saman henkilön kassalle useamman kerran. Ajauduimme jutustelemaan kirjoista pariksi minuutiksi useina kertoina, mikä suomalaisnuorena yllätti positiivisesti, sillä tällaisia tilanteita harvemmin Suomessa kirjakaupan kassalla tulee eteen.

– Edinburghissa ihmiset olivat avoimempia ja välittömämpiä kuin Suomessa olen tottunut, sanoo Hartikainen. Pohdin itse samaa marssiessani pois Waterstones-kirjakaupasta Walter Scottin romaani Ivanhoe käsissäni. Äidinkielen opettaja Marketta Kiviranta mainitsikin puolisen tuntia aiemmin teoksen goottilaistyylisen Walter Scottin mahtipontisen muistomerkin juurella. Tuolloin olimme juuri tulleet viileähkön ilman saattelemana lähistöllä sijaitsevasta Skotlannin kansallistaidegalleriasta, jossa pääsimme tutustumaan sekä skottitaiteeseen että kansainvälisiin teoksiin.

Niin kansallistaidegalleria kuin Skotlannin kansallismuseo olivat yhteisen ohjelman kohteista maksuttomia, sillä Skotlannissa kulttuurin katsotaan kuuluvan kaikille ja sen olevan tärkeä osa kansallisen identiteetin rakentamisessa. Matkalla kulttuuriin ylipäätänsä pääsi toki tutustumaan myös maksusta esimerkiksi teattereissa: Näyttävää ja räjähtävää produktiota Shakespearen Macbethistä pääsi ihailemaan polvet suussa suuressa messukeskuksessa, jossa Ralph Fiennes näytteli menestyksekkäästi Macbethiä. Teatteriin oli myös mahdollista tutustua Royal Lyceum Theatressa, jossa tarjolla oli kertomus Tohtori Jekyllistä ja Mr. Hydesta. Teatterirakennus oli tunnelmallinen ja juhlallisen oloinen. Sen kullansävyisillä ornamenteilla koristetussa yläkatsomossa sai tosin varoa, ettei parvelta putoaminen alkaisi näyttävyydellänsä kilpailla teatterin sisustuksen tai näytelmän kanssa.

Toisenlaisia kulttuurikokemuksia puolestaan tarjoili vapaaehtoinen ohjelma, jossa oli mahdollisuus päästä Edinburgh–Gloucester-rugbyotteluun kaupungin stadionilla. Yleisön äänentaso rugbyssa erosi huomattavasti teatterin intensiivisestä hiljaisuudesta. Ottelussakin päästiin kokemaan suomalaisen ja skotlantilaisen kulttuurin eroja sekä tutustumaan täysin uudenlaiseen maailmaan, rugbyn maailmaan.

– En tiennyt pelistä mitään, ja näytti lähinnä hassulta, kun aikuiset miehet hyppivät vuorotellen toistensa päälle. Ihmiset olivat kuitenkin äärimmäisen mukavia, neuvoivat tarvittaessa ja alkoivat keskustelemaan aiemmista peleistä minullekin, ottelussa käynyt Elli Kokkonen kertoo kokemuksestansa.

Antoisia ja leppoisia keskusteluja paikallisten kanssa siis syntyi monelle – ja oletettavasti monet suomalaisnuoret ovat tottuneet vähempään. Ihmiset ja kanssakäymiset olivatkin asia, joka monelle painui mieleen kaupungista, joka brittiläisellä tummanharmaalla ja ruskeanpuhuvalla arkkitehtuurilla muistuttaa esimerkiksi Emmerdale-sarjasta. – Ihmiset olivat mukavia, ja siihen kiinnitin eniten huomiota, Hartikainen kiteyttää ajatuksen. Jäänenkin ikuisesti muistamaan Jamien ja muiden edinburghilaisten kanssa syntyneitä kohtaamisia päällimmäisenä asiana kaupungista, joka herätteli tarkastelemaan kulttuurien eroja.

Matkainfo

Matkakohde: Edinburgh, Skotlanti

Ajankohta: 11.–16.1.2024

Osallistujaryhmä: 21 opiskelijaa Studies in English -ryhmästä 21E

Oppiaine: Studies in English, historia (HI16)

Ohjaavat opettajat: Marketta Kiviranta, Pasi Lintinen ja Mika Rissanen (21E:n ryhmänohjaaja)

Tämä juttu on jo julkaistu osana Kylän juttuja 2023–2024. Julkaisemme jutun sivuston alkuvaiheen testejä varten. Jatkossa tämän jutun löytää lopullisesta vuosijulkaisusta, johon pääsee tutustumaan täältä.